Pohjola-teoksen TEEMAT – kudelma pohjoisten seutujen ilmiöistä ja tunnelmista

Pohjola-produktio on saanut alkunsa halusta tutkia OMIA juuriamme: pohjolan kansojen historiaa ja mentaliteettia sekä oman luontomme elementtejä. Miten menneiden kansojen jäljet näkyvät nykypäivässämme? Onko viikinkien kekseliäisyydellä, rohkeudella ja teknisillä innovaatioilla yhteys tämän päivän Pohjolan huipputeknologiaan? Millainen on Pohjolan mentaliteetti, mitkä luontomme tunnelmat?

Luonnosta keskeisiksi elementeiksi nousevat VESI ja JÄÄ. Pohjolan mustat ja monet vedet – tuhannet järvet, lammet, vuonot ja meret – ovat kiinnostava elementti visuaalisesti ja liikkeen pohjana. Vesien rauhallinen aaltoilu ja vastavuoroisesti ärjyvät myrskyt ja kovan jään napsahdukset toimivat myös erilaisten mielenliikkeiden metaforina. Koko teos alkaa ja loppuu näihin ilmiöihin: alkukohtauksessa tanssijat liikkuvat veden soljuvuutta ja jään napsahduksia imitoiden, ja koko teos päätellään myrskyyn ja sen laantumista seuraavaan kuulauteen.

VIIKINKIEN LAIVANRAKENNUS on ollut oman aikansa high-techiä. Vielä tänäkin päivänä tutkijat ihastelevat viikinkiveneiden merikelpoisuutta, kestävyyttä ja nopeutta. Aikansa tekniset innovaatiot vilkastuttivat liikennettä ja kaupankäyntiä lisäten myös kansainvälisyyttä pohjoisilla alueilla. Koko historiamme ajan varsinkin rannikoilla on ollut vilkas liikenne; vieraita on liikkunut sekä hyvissä että pahoissa aikeissa. Pohjola-teoksessa nähdään "Laivanrakennus"-kohtaus, poikien trio, joka käsittelee viikinkien vahvan yhteisöllisyyden avulla syntyneitä teknisiä innovaatioita.

Onko olemassa jollekin alueelle ominaista mentaliteettia? Väitämme, että on. Syvissä kerroksissa aaltoilee paikkasidonnaisia tendenssejä, joita toki yksilöerot värittävät. Pohjoisessa luonteessa istuu vahvana SUORUUS ja MAANLÄHEISYYS. Miten se muuntuu tanssin kielelle? ”Välttämällä liiallista esittämistä ja ylidramaattisuutta – ja luottamalla tanssijoiden vahvaan olemukseen, läsnäoloon, elämänkokemukseen ja luontaiseen karismaan, dynaamisen liikkeen ohella tietysti. Pyrimme purkamaan kaikenlaisen ylimääräisen teennäisen tekemisen, ja jäljelle jää olennainen: vahvat aidot persoonat juurevan liikkeen äärellä", kiteyttää Airaksinen.

YKSILÖLLISYYS. Verrattuna esimerkiksi Japaniin, jota möyhimme edellisessä produktiossamme SOJIKU:ssa ja jossa yksilön on yleisestiottaen oltava tuottava osa yhteistä koneistoa, Pohjoismaissa yksilöllisyyttä pidetään luonnollisena jokamiehenoikeutena; valitsemme elämämme suunnan ja tyylin toisten siihen suuremmin puuttumatta. Ja meitä ihmisiähän ON moneen lähtöön: on fiksua ja höpsöä, vahvaa ja haurasta, eläjää erakosta pari- ja ryhmäeläjään, mutta kaikille on paikkansa. Kirjavuus on rikkaus. Miten tämä ilmenee teoksen tanssissa ja musiikissa?

"SOJIKU-teoksissa liikkeen muoto oli tiukkaa ja geometristä, ja ohjasin tanssijoilta lähes pedanttisella tarkkuudella. Liike oli oltava millilleen sama kuin viereisellä tanssijalla. Nyt annan tanssijoille enemmän tilaa ja suorastaan herkuttelemme erilaisuudella. Eri tanssija tekee saman liikkeen eri tyylillä ja aksentilla, ja tämä antaa erilaista väriä ja henkeä kokonaisuuteen. Yritän siis hillitä himojani ohjata heitä liikaa; koitan olla survomatta heitä omaan muottiini, omaan versiooni liikepohjasta ja annan heille aikaa etsiä heidän keholleen ominaisen tavan toteuttaa sama liikeajatus. Seassa on myös improvisaatio-osuuksia, joihin olen antanut perusliikkeet, liike-elementit, joita saa varioida, ja rakenteen sekä mielenmaiseman. Tässä tanssi yhdistyy jazz-musiikin perusajatukseen: yksilölliset variaatiot teemasta", kuvailee Airaksinen.

Lisäksi Pohjola-teoksessa nähdään myös aiempaa enemmän sooloja, kirjavia tyyppejä, joilla on myös omat erilaiset pukunsa (puvut Marjo Haapasalo). Tosin alunperin sooloja piti olla enemmän, mutta rahoitusvajeesta johtuen työryhmää on jouduttu pienentämään – ja näitä erilaisia "tyyppejä" karsimaan. Yksi sooloista on "Kauris"; hauras ja ujo, outo ja eteerinen, mutta utelias vieras, ulkopuolinen, joka hakee kontaktia kuitenkaan sitä saavuttamatta. Toisessa kohtauksessa Eemelin, Pepin ja huuhkajanpojan risteytys, vilpitön ja henkisesti sinisilmäinen "Otus" höpsöttelee ja rakentelee kepposiaan.

Tarkastelemme teoksessa myös PARISUHTEEN JÄNNITTEITÄ. Millaista on kahden ihmisen välinen veto? Kommunikaation vaikeus? Tarpeiden ristiriidat? Olosuhteiden haasteet? Oman tilan ja läheisyyden mutkikasta balanssia haetaan liikkeen kielellä ja tarkastellaan parisuhteen iloa ja problematiikkaa.

VAHVAT NAISET. Olosuhteet ovat muokanneet Pohjolan naisista itsenäisiä, sitkeitä ja kekseliäitä. Sijaintimme vuoksi miesten matkat kaupantekoon ja sotaan kautta aikojen ovat kestäneet pitkään ja naisten on ollut johdettava kotikuntien toimia. Jo Keski-Euroopassa naisten tilanne on ollut toinen, Idästä puhumattakaan. Viikinkien ajalta löytyy jopa merikapteenittaria. Lavalle pohjoisen naisen olemus välittyy vahvalla, hallitulla ja juurevalla liikekielellä sekä tanssijoiden väkevällä presenssillä, läsnäololla, pysäyttävässä "Louhet"-kohtauksessa, jossa kaksi tuimaa naista sanovat kuinka asianlaidat istuvat.

Jos sinulla herää kysymyksiä Pohjolan teemoista tai haluat kertoa niistä oman näkemyksesi, niin osallistu keskusteluun Niina Airaksinen Dance Productionsin Facebook-sivulla!